Jani Suontausta - kitara, laulu
Jaakko Puusaari - kitara, taustalaulu
Tatu Lehto - slide-kitara
Mulla ei oo rahaa säv./san. Jani Suontausta sov. Suontausta & Puusaari, Tatu Lehto
Simon &.. eikun siis Suontausta & Puusaari lähestyy meitä ennakkoluulottomasti kahden soittajan akustisella kitaraduolla, joka on saanut lisämaustetta slide-kitarasta.
Biisin ensitahdit vievät kuulijan kepeisiin kantri- ja folk-tunnelmiin. Sitten laulajan pehmeä ääni soljuu mukaan, ja silloin alkaa tarina. Tarina, jota kuulija jää mainion maalaisaihesen videon parissa kuuntelemaan ja odottamaan sen eri käänteitä.
Ensimmäisiä adjektiiveja, joita tulee mieleen: sympaattisuus, pehmeys, kantrimelodiat.
Niin videon aikapoika ja hänen touhunsa, kuin myös laulajan pehmeästi tulkitsema tarina sopusointuisen musiikin säestämänä on mukavaa mannaa kiireiselle ja stressaantuneelle ihmismielelle.
Kaikki on harmoniassa. Tähän asti kaikki on oikein loistavasti.
Mutta jossakin vaiheessa levoton mieli alkaa odottaa käännettä. Jonkinlaista käännettä johonkin.
Onko tarina kenties liiankin helposti seurattava. Kysymyshän on kaipuusta. Vai pitäisikö sävelpuolella tapahtua jotakin?
Ehkäpä ei. Tämä biisi lienee hyvä ihan sellaisenaan. Pieni tarina, kesäpäivä, ja tyhjätaskuinen mies, joka kaipaa rakkauttaan. Biisi ansaitsee lajissaan kaikkea positiiivista palautetta..
mutta silti.., jotakin jää kaipaamaan? Ehkä se on se kaipuu.
Kuuntelulinkki (Youtube)
Arvion kirjoitti Kuju
Jaakko Puusaari - kitara, taustalaulu
Tatu Lehto - slide-kitara
Mulla ei oo rahaa säv./san. Jani Suontausta sov. Suontausta & Puusaari, Tatu Lehto
Simon &.. eikun siis Suontausta & Puusaari lähestyy meitä ennakkoluulottomasti kahden soittajan akustisella kitaraduolla, joka on saanut lisämaustetta slide-kitarasta.
Biisin ensitahdit vievät kuulijan kepeisiin kantri- ja folk-tunnelmiin. Sitten laulajan pehmeä ääni soljuu mukaan, ja silloin alkaa tarina. Tarina, jota kuulija jää mainion maalaisaihesen videon parissa kuuntelemaan ja odottamaan sen eri käänteitä.
Ensimmäisiä adjektiiveja, joita tulee mieleen: sympaattisuus, pehmeys, kantrimelodiat.
Niin videon aikapoika ja hänen touhunsa, kuin myös laulajan pehmeästi tulkitsema tarina sopusointuisen musiikin säestämänä on mukavaa mannaa kiireiselle ja stressaantuneelle ihmismielelle.
Kaikki on harmoniassa. Tähän asti kaikki on oikein loistavasti.
Mutta jossakin vaiheessa levoton mieli alkaa odottaa käännettä. Jonkinlaista käännettä johonkin.
Onko tarina kenties liiankin helposti seurattava. Kysymyshän on kaipuusta. Vai pitäisikö sävelpuolella tapahtua jotakin?
Ehkäpä ei. Tämä biisi lienee hyvä ihan sellaisenaan. Pieni tarina, kesäpäivä, ja tyhjätaskuinen mies, joka kaipaa rakkauttaan. Biisi ansaitsee lajissaan kaikkea positiiivista palautetta..
mutta silti.., jotakin jää kaipaamaan? Ehkä se on se kaipuu.
Kuuntelulinkki (Youtube)
Arvion kirjoitti Kuju
