Netflixin uusi saarelle sijoittuva sarja The I-Land on tarina joukosta ihmisiä, jotka heräävät tuntemattoman saaren rannalta täysin ilman muistoja aikaisemmasta elämästään. Hei eivät tiedä edes nimeään. Heillä on kaikilla samanlaiset vaatteet, ja vaatteissa olevien lappujen avulla he lopulta saavat itsellensä nimetkin. Hyvin nopeasti alkaa joukon jakautuminen pienempiin ryhmiin ja pareihin, ja koko tilanne alkaa muistuttaa jotain Selvityjät -tosi-TV-sarjaa. |
Tämä on hyvin tyypillinen Hollywood-sarja monessakin mielessä. Ensinnäkin avausjakso on ihan kiinnostava, samoin kuin vielä toinen ja kenties kolmaskin, mutta viimeistään sen jälkeen koko homma lässähtää. Mitä pidemmälle sarjaa seuraa, sitä vähemmän se kiinnostaa ja sitä typerämmältä se alkaa tuntua. Kunnes jossain vaiheessa sitä ei jaksa seurata enää ollenkaan, vaan siirtyy etsimään mieluummin jotakin muuta Netflixin valtavasta tarjonnasta.
Samanlaisesta tunnelman putoamisesta kärsivät kieltämättä hyvin monet muutkin pitkät jenkkisarjat, mutta esimerkiksi Lostissa oli sentään vielä koko 1. kausi varsin laadukasta. Lostin tunnelma lässähti oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun sarjan juoni ei enää kantanut ja siihen alkoi tulla väkisin keksityn makua. I-Landin tunnelma sen sijaan putoaa hyvin nopeasti, ja pitkälti vain sarjan huonouden takia.
Toinen seikka mihin sarjassa kiinnittää välittömästä huomiota ovat sen heikot näyttelijäsuoritukset. Ne ovat epäuskottavia, amatöörimäisiä, huonosti ohjattuja, milloin yli- ja milloin alinäyteltyjä - sanalla sanoen heikkoja. Parhaiten rooleistaan suoriutuvat Cooper (entinen sotilas) ja F.C. (entinen kotiäiti). Jos näyttelijät olisivat suomalaisia ja puhuisivat suomea, niin tällainen työ saisi murskakritiikin. Koska kyseessä on amerikkalainen sarja, jossa puhutaan englantia, menee se ehkä hieman paremmin läpi suomalaisille, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Eli toisin sanoen: kyllä tätä nyt katsoa voi, mutta mitään sen enempää tästä sarjasta ei kannata odottaa.
On tässä sarjassa kuitenkin jotain hyvääkin. Idea on kekseliäs. Juonikin kantaa ainakin paperilla - juonta nyt emme halua tässä kuitenkaan sen enempää avata ymmärrettävistä syistä.
Arvio 1,5 / 5
Samanlaisesta tunnelman putoamisesta kärsivät kieltämättä hyvin monet muutkin pitkät jenkkisarjat, mutta esimerkiksi Lostissa oli sentään vielä koko 1. kausi varsin laadukasta. Lostin tunnelma lässähti oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun sarjan juoni ei enää kantanut ja siihen alkoi tulla väkisin keksityn makua. I-Landin tunnelma sen sijaan putoaa hyvin nopeasti, ja pitkälti vain sarjan huonouden takia.
Toinen seikka mihin sarjassa kiinnittää välittömästä huomiota ovat sen heikot näyttelijäsuoritukset. Ne ovat epäuskottavia, amatöörimäisiä, huonosti ohjattuja, milloin yli- ja milloin alinäyteltyjä - sanalla sanoen heikkoja. Parhaiten rooleistaan suoriutuvat Cooper (entinen sotilas) ja F.C. (entinen kotiäiti). Jos näyttelijät olisivat suomalaisia ja puhuisivat suomea, niin tällainen työ saisi murskakritiikin. Koska kyseessä on amerikkalainen sarja, jossa puhutaan englantia, menee se ehkä hieman paremmin läpi suomalaisille, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Eli toisin sanoen: kyllä tätä nyt katsoa voi, mutta mitään sen enempää tästä sarjasta ei kannata odottaa.
On tässä sarjassa kuitenkin jotain hyvääkin. Idea on kekseliäs. Juonikin kantaa ainakin paperilla - juonta nyt emme halua tässä kuitenkaan sen enempää avata ymmärrettävistä syistä.
Arvio 1,5 / 5