Akseli Hiltunen on julkaissut kokonaisen albumin verran musiikkia. Levy on nimeltään "Pandemia - Lauluja alamaista". Ei siis muuta kuin pyörimään...
Hiltunen ei petä tälläkään kertaa, sillä jo Pandemia-kappaleen ensimmäiset tahdit antavat mukavan säväyksen siitä äkkiväärämusiikista ja tyylien kirjosta, jota seuraavien minuuttien aikana on luvassa. Pandemia on uusi tuttavuus allekirjoittaneelle, mutta toinen raita Marionetti on tainnut vilahtaa arvioissamme joskus aikaisemminkin.
Ensin pari sanaa musiikista. Kyseessä on varsinainen tyylien sekamelska, jossa on kuultavissa niin valssia, kansanmusiikkia kuin synapoppiakin, sekä tietysti vaikutteita raskaammasta musiikista. Laulutyyli on sellainen hieman korahtava "alakautta ylös" niin kuin joku oopperalaulaja taisi joskus todeta Ismo Alangon ja esimerkiksi Kauko Röyhkän ulosannista. Mutta kyseinen vokaliityyli kyllä istuu varsin hyvin tähän tummanpuhuvaan musiikkiin. Saundipuolella kuuluuu melko paljon syntikka ja digitaaliset saundit, mikä onkin ihan hyvä ajankuva 2010-luvun maailmasta. Miksauspuolelle annan kuitenkin moitteita siitä, että laulu on turhan hiljainen; sanojen kuuleminen vaatii pinnistelyä. Tämäkin on tietysti harkittu tyylikeino, mutta...
Herra Hiltusen musiikin varsinainen suola on tällä kertaa kuitenkin tekstipuolella. Eriyisesti Marionetti-kappaleen sarkastinen ja piikikkään filosofinen yhteiskuntajärjestyksen haastava lyriikka saa hyväksyvän hymyn kareilemaan ainakin tämän kriitikon suupielellä.
Levy on tervetullut lisäys meidän hyllyymme ja kuunteluakin on varmasti luvassa.
Kiitokset tästä!
Kuuntelulinkki (Spotify)
Arvion kirjoitti: Jokke
Hiltunen ei petä tälläkään kertaa, sillä jo Pandemia-kappaleen ensimmäiset tahdit antavat mukavan säväyksen siitä äkkiväärämusiikista ja tyylien kirjosta, jota seuraavien minuuttien aikana on luvassa. Pandemia on uusi tuttavuus allekirjoittaneelle, mutta toinen raita Marionetti on tainnut vilahtaa arvioissamme joskus aikaisemminkin.
Ensin pari sanaa musiikista. Kyseessä on varsinainen tyylien sekamelska, jossa on kuultavissa niin valssia, kansanmusiikkia kuin synapoppiakin, sekä tietysti vaikutteita raskaammasta musiikista. Laulutyyli on sellainen hieman korahtava "alakautta ylös" niin kuin joku oopperalaulaja taisi joskus todeta Ismo Alangon ja esimerkiksi Kauko Röyhkän ulosannista. Mutta kyseinen vokaliityyli kyllä istuu varsin hyvin tähän tummanpuhuvaan musiikkiin. Saundipuolella kuuluuu melko paljon syntikka ja digitaaliset saundit, mikä onkin ihan hyvä ajankuva 2010-luvun maailmasta. Miksauspuolelle annan kuitenkin moitteita siitä, että laulu on turhan hiljainen; sanojen kuuleminen vaatii pinnistelyä. Tämäkin on tietysti harkittu tyylikeino, mutta...
Herra Hiltusen musiikin varsinainen suola on tällä kertaa kuitenkin tekstipuolella. Eriyisesti Marionetti-kappaleen sarkastinen ja piikikkään filosofinen yhteiskuntajärjestyksen haastava lyriikka saa hyväksyvän hymyn kareilemaan ainakin tämän kriitikon suupielellä.
Levy on tervetullut lisäys meidän hyllyymme ja kuunteluakin on varmasti luvassa.
Kiitokset tästä!
Kuuntelulinkki (Spotify)
Arvion kirjoitti: Jokke
